Siitä on jo tovikin vierähtänyt, kun viimeksi olen blogiin kirjoittanut. Tämä varmaankin siksi, että on tässä tullut tehtyä surutyötä näyttelylinjaisten kasvattamisen suhteen. Viikko sitten torstaina (itse asiassa Nanan 10 v syntymäpäivänä) veimme luonnetestiin sijoitusnarttuni. Tämä oli ainokainen narttu, jolla olisin voinut kasvatustyötäni jatkaa. No joka tapauksessa Bellalla oli niin voimakas reaktio kelkalla, että tuomarit päättivät keskeyttää luonnetestin sen osalta. Ja minä olin itseasiassa myöskin järkyttynyt siitä voimakkuudesta. Päätin sitten, että Bellaa ei astuteta, vaikka se koirana on suloinen ja täysin ilman aggressiota. Harmi, koska koirassa on paljon hyvää ja pidän koirasta valtavasti. Mielestäni kuitenkin noin pehmeää koiraa ei pidä astuttaa. Ties vaikka seuraavassa polvessa yhdistyisi terävyys ja pehmeys. Minulle luonne on kuitenkin jalostuskriteeri numero yksi.
Joten siis tällä hetkellä meillä ei siis kasvateta näyttelylinjaisia. Tietenkään tulevaisuudesta ei tiedä, mutta jos ei ole narttua, niin vaikeahan sitä on kasvattaa. Ja pitäähän sitä haavat nuolla, jotta voi sitten jatkaa eteen päin. Nyt jatketaan käyttölinjaisilla, koska aika on niin rajallinen pienen lapsen äidillä, että on pakko priorisoida. Mutta ken tietää...?
Olimme Sonja kanssa tänään Korkeasaaressa ystäväni Ankin ja hänen poikansa Alfredin kanssa. Ja kyllä meillä oli mukavaa.
